Sygdomme: Hovedet

Aivokalvontulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:42:06 GMT

Aivokalvontulehdus on aina ollut yksi pelätyimmistä ja vakavimmiksi luokitelluista sairauksista kaikissa ikäluokissa. Sitä kuitenkin esiintyy onneksi harvoin. Vielä 1980-luvulla aivokalvontulehduksia oli Suomessa jopa 1200 tapausta vuodessa, mutta nyt tapauksia on vuosittain enää 300–400.

Aivokalvontulehdus on tulehdus aivoja ympäröivissä kalvoissa. Aivokalvontulehdus voi olla joko viruksen tai bakteerin aiheuttama. Virusperäinen aivokalvontulehdus on yleisempi kuin bakteeriperäinen aivokalvontulehdus.

Aivokalvontulehduksen tyypillisiä oireita ovat kuume, päänsärky, pahoinvointi, oksentaminen sekä niskan ja selän jäykkyys. Niskan jäykkyys ilmenee esimerkiksi siten, ettei pysty katsomaan alas napaansa. Selän jäykkyyden huomaa siitä, että ylävartalo ei taivu kohtisuoraksi suhteessa ojennettuihin jalkoihin.

Jos bakteerit aiheuttavat aivokalvontulehduksen, tulee todella sairaaksi. Kuume on usein hyvin korkea, ja tyypilliset aivokalvontulehduksen oireet ovat havaittavissa. Sairastunut on harmaankalpea ja sekava eikä vastaa järkevästi yleisiin kysymyksiin. Usein esiintyy myös yliherkkyyttä valolle ja äänille. Sairastunut kääntää päänsä pois valosta tai ei siedä yleistä meteliä. Ihoon tulee punapilkullista ihottumaaa, joka ei häviä, kun sitä painetaan juomalasin pohjalla. Ihottumaa tutkitaan siis lasin läpi, kun lasin pohja on painettu ihottumaista ihoa vasten. Yksittäisissä tapauksissa sairastunut menettää nopeasti tajuntansa.

Harvoissa tapauksissa sivuontelotulehdus tai välikorvatulehdus leviävät aivoja ympäröiviin kalvoihin ja voivat aiheuttaa aivokalvontulehduksen.

Viruksen aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa tuskin tulee yhtä sairaaksi, mutta aivokalvontulehduksen klassisia merkkejä eli kuumetta, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentamista sekä niska- ja selkäkipuja kuitenkin esiintyy aina. Lämpöä on 38–39 astetta.

Kuolemantapauksia viruksen aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa ei esiinny lähes koskaan, mutta bakteerien aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen kuolee 5–15%. Kaikkein tärkeintä on ottaa nopeasti kontakti lääkäriin, jotta hoito saadaan aloitettua. Mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä pienempi riski sairauteen on kuolla.

Aivotärähdys

Mon, 13 Feb 2012 12:59:36 GMT

Kaikki päähän kohdistuvat iskut voivat olla vakavia. Kun on lyönyt päänsä, on tärkeintä ensin ottaa selvää seuraavista kysymyksistä:

Oletko saanut aivotärähdyksen?
Onko sinulla kallonsisäinen verihyytymä?

Oletko saanut aivotärähdyksen?
Aivotärähdys on nimensä mukaisesti seurausta aivoihin kohdistuneesta voimakkaasta tärähdyksestä. Aivotärähdykseen liittyy lyhytaikaista tajuttomuutta, päänsärkyä ja muistinmenetystä. Muita merkkejä ovat pahoinvointi ja oksentelu. Lääkäri pystyy arvioimaan, onko kyseessä lievä vai vakava aivotärähdys.

Ikä vaikuttaa siihen, mitä on syytä tietää aivotärähdyksestä, ja tämän vuoksi seuraavassa osiossa on tehty jako lapsia ja aikuisia käsitteleviin osiin.

Lapset
Pienimpien lasten kohdalla on usein vaikeaa arvioida tilanteen vakavuutta. Kun lapsi ei itse pysty ainakaan aivan tarkasti kertomaan tapahtuneesta, on vaikea tietää, kuinka vaarallisesti hän on päänsä lyönyt. Toisaalta iskun voimakkuuden ja sen aiheuttaman mahdollisen vamman välillä ei ole suoraa yhteyttä. Lapsi saattaa pudota korkeammaltakin ilman sen vakavampia vammoja, kun taas tuolilta putoaminen saattaa olla lapselle vaarallista.

Lapsella ei ole aivotärähdystä: Lapsi lyö päänsä kevyesti, ja hän itkee vain vähän aikaa. Lapsi on pian oma itsensä, hän hymyilee, juo ja reagoi kosketukseen ja ääniin normaalisti.

Lapsella on lievä aivotärähdys: Lapsi menettää tajuntansa hetkeksi päänsä lyötyään, hän itkee paljon ja on levoton. Sitten lapsi muuttuu hiljaiseksi, kalpeaksi ja voimattomaksi. Hän saattaa myös oksentaa ja muuttua uniseksi.

Lapsella on vakava aivotärähdys: Iskusta seuraa pidempiaikainen tajuttomuustila. Toisin sanoen lapsi ei ala itkemään lyötyään päänsä. Lapsi muuttuu hiljaiseksi, veltoksi ja oksentaa.

Aikuiset
Aikuisten kohdalla tilannetta on helpompi arvioida. Tilanteen kartoittaminen ja mahdollisen tajuttomuuden sekä sitä seuraavien oireiden tarkkailu on helpompaa, koska aikuisen kanssa voi puhua tapahtuneesta.

Ei aivotärähdystä: Voi hyvin, eikä valita pahoinvoinnista tai päänsärystä.

Lievä aivotärähdys: On ollut tajuttomana muutaman sekunnin ajan lyötyään päänsä. Lyhytaikaista muistinmenetystä ja sekavuutta voi esiintyä tapahtuneen jälkeen. Valittaa päänsärystä sekä pahoinvoinnista ja mahdollisesti oksentaa.

Vakava aivotärähdys: Ollut tajuttomana pidemmän aikaa ja muistinmenetyskin kestää pidempään. Valittaa päänsärystä ja pahoinvoinnista. Oksentaa.

Onko saanut kallonsisäisen verihyytymän?
Päähän kohdistunut isku saattaa aiheuttaa kallonsisäisten verisuonien katkeilua, jolloin päähän syntyy verihyytymä. Se ilmenee voimakkaana päänsärkynä, heikotuksena ja tasapainohäiriöinä muutama tunti tapahtuneen jälkeen. Sairastunut oksentaa ja muuttuu veltoksi.

Verihyytymä saattaa muodostua milloin tahansa seuraavien 24 tunnin sisällä. Tämän vuoksi on oltava tarkkana, kun on lyönyt päänsä. Kallonsisäinen verihyytymä on nimittäin hengenvaarallinen, ellei sitä poisteta nopeasti.

Allerginen nuha

Thu, 12 Jan 2012 20:37:01 GMT

Noin 20 %:lla suomalaisista on allergista nuhaa. Allerginen nuha on yleistä 20–30-vuotiailla. Sairaus lievenee iän myötä ja häviää useimmiten 40–50 vuoden iässä.

Syy allergiseen nuhaan on tavallisesti yliherkkyys siitepölylle, eläinhilseelle, pölypunkeille, homesienille tai elintarvikkeille. Puiden, heinien ja kasvien siitepöly ajautuu nenään, ja jos on yliherkkä siitepölylle, tulee siitepölyallergiaa. Samalla tavalla eläinhilse, huonepöly ja homesienet ajautuvat nenään ja aiheuttavat allergista nuhaa yliherkille. Yleisimmät elintarvikkeet, jotka aiheuttavat allergista nuhaa, ovat pähkinät, tomaatit ja sitrushedelmät.

Siitepölyallergiaa esiintyy tiettyinä kausina. Keväällä sitä aiheuttaa erityisesti koivu, kesällä heinä ja syksyllä pujo. Pölypunkeille yliherkät joutuvat kärsimään sairaudesta ympäri vuoden, mutta erityisesti talvella, koska huoneilma ei silloin ole niin hyvä.

Tyypillisiä allergisen nuhan oireita ovat äkillinen silmien ja nenän kutina. Myös kitalaki kutisee jonkin verran. Silmien kutina aiheuttaa silmien hieromista, mistä seuraa silmien punoittaminen ja ärsyyntyminen. Nenän kutina aiheuttaa aivastelua, joka voi toistua jopa 25 kertaa peräkkäin. Samalla nenä ja silmät vuotavat, ja nenä saattaa tukkeutua. Jos allergista nuhaa ei hoideta, saattaa ilmetä päänsärkyä ja keskittymisvaikeuksia.

Siitepölyallergiaa voidaan epäillä seuraavissa tapauksissa:

Vilustuminen jatkuu pidemmän aikaa, ja siihen liittyy nuhaa ja runsasta aivastelua.
Nenä ja kitalaki kutisevat.
Silmät punoittavat, kutisevat ja vuotavat.
Ilmenee pitkäaikaista päänsärkyä.

Flunssa eli nuhakuume

Thu, 12 Jan 2012 20:14:34 GMT

Flunssa on hyvin yleinen sairaus, ja sitä on liikkeellä etenkin talvella. Erityisesti nuoret sairastuvat helposti flunssaan.

Flunssa johtuu virustartunnasta nenän limakalvoilla. Flunssan voi aiheuttaa yli 100 erilaista virusta. Vähäisellä vaatetuksella ulkona ei ole oikeastaan mitään vaikutusta flunssaan sairastumiseen.

Flunssan oireet alkavat 1-3 päivää tartunnan jälkeen. Flunssan ensioireita ovat tukkoinen nenä, joka vuotaa kirkasta nestettä, hajuaistin menettäminen, mahdollinen aivastelu, lievä lämmönnousu ja kurkkukipu. Myöhemmin räkä muuttuu paksummaksi ja keltaisemmaksi. Yskää voi olla, ja sitä on erityisesti öisin. Flunssassa kuume ei yleensä ole kovin korkea.

Sairaus kestää noin viikon. Harvoissa tapauksissa sairaus voi levitä poskionteloihin tai kehittyä välikorvatulehdukseksi. Se johtaa painon tunteeseen leuassa ja silmien ympärillä tai korvakipuna. Joissakin tapauksissa flunssa voi johtua bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta. Silloin sinulle nousee kuumetta.

Lokakuun ja marraskuun aikana monet ottavat influenssarokotuksen. Infulenssarokotus ei kuitenkaan suojaa flunssalta, eikä flunssaan ei ole rokotetta.

Hammasvauriot

Thu, 12 Jan 2012 20:47:30 GMT

Happamat röyhtäisyt, närästys ja mahahaava

Thu, 12 Jan 2012 20:47:06 GMT

Monet suomalaiset kärsivät happamista röyhtäisyistä ja närästyksestä, jotka johtuvat vatsahapoista. Vatsalaukussa muodostuvat vatsahapot ovat välttämättömiä, jotta voimme sulattaa syömämme ruoan. Samalla juuri vatsahapot voivat kuitenkin myös aiheuttaa närästystä ja happamia röyhtäisyjä.

Kolme syytä närästyksen ja happamien röyhtäisyjen syntyyn ovat:

Vatsahappojen nouseminen ruokatorveen.
Mahahaava.
Ärtynyt vatsalaukku.

Selkeästi tavallisin syy närästykseen ja happamiin röyhtäisyihin on ärtynyt vatsalaukku. Harvemmin syynä on vatsahappojen nousu ruokatorveen tai mahahaava.

1. Vatsahapot nousevat ruokatorveen (refluksitauti):
Normaalisti vatsahapot pysyvät vatsalaukussa, sillä sulkijalihas estää vatsahappojen nousun ylös ruokatorveen. Joillakin sulkijalihas ei toimi, jolloin vatsahapot voivat nousta ylös ruokatorveen. Tällöin tulee närästystä ja happamia röyhtäisyjä. Oireita esiintyy erityisesti heti ruokailun jälkeen, kun kumartuu eteenpäin tai on makuulla ja nukkuu. Kahvi, alkoholi sekä runsaat ja rasvaiset ateriat pahentavat närästystä ja happamia röyhtäisyjä.

Harvoissa tapauksissa vatsahapot voivat tehdä reiän ruokatorveen. Jos niin käy, ylävatsaan tai rintakehään tulee kovia kipuja ja oksentaa punaista verta.

2. Mahahaava
Mahahaava johtuu jonkin määrätyn bakteerin aiheuttamasta tulehduksesta tai lääkkeiden käytöstä (aspiriini ja muut tulehduskipulääkkeet). Bakteerin ja vatsahappojen yhteissumma aiheuttaa mahahaavan. Myös tulehduskipulääkkeiden käyttö voi aiheuttaa mahahaavan.

Jos sinulla on mahahaava, närästyksen ja happamien röyhtäisyjen lisäksi ylävatsassasi on kipua. Vatsakipuja tulee yleensä silloin, kun on nälkä, ja syöminen helpottaa oloa. Kivut voivat joissain tapauksissa olla niin voimakkaita, ettei voi tehdä muuta kuin vain maata liikkumatta sängyssä.

Harvoissa tapauksissa mahahaava saattaa vuotaa verta. Verestä tulee samantyyppistä kuin kahvinpurut, kun oksennat veren ulos. Samalla vatsakivut voimistuvat todella koviksi.

Jos mahahaavasi vuotaa paljon, verta näkyy myös ulosteessa, joka muuttuu tervamaiseksi.

Jos käytät säännöllisesti lääkkeitä, jotka aiheuttavat mahahaavan, tulee niiden käyttö tietenkin lopettaa.

3. Ärtynyt vatsa
Suurin osa niistä, joilla on happamia röyhtäisyjä ja närästystä, eivät sairasta mahahaavaa eivätkä vatsahappojen nousemista ruokatorveen, vaan heillä on ärsyyntynyt vatsa.

Vaivat eivät eroa kovinkaan paljon mahahaavan tai vatsahappojen nousemisesta aiheutuvista vaivoista. Vaivojen aiheuttaja voidaan selvittää tähystyksellä. Jos tähystyksessä ei näy merkkejä mahahaavasta tai vatsahappojen nousemisesta, sanotaan, että kyseessä on ärtynynyt vatsa.

Ärtynyttä vatsaa on vaikea hoitaa. Yksi neljäsosa oireilevista paranee itsestään. Yleinen neuvo on tupakoinnin ja alkoholin käytön lopettaminen sekä runsaiden ja rasvaisten aterioiden välttäminen.

Harmaakaihi

Thu, 12 Jan 2012 20:16:39 GMT

Harmaakaihi on tavallinen sairaus vanhemmilla ihmisillä 65–70-vuoden iässä. Sairaus kehittyy pitkän ajan myötä, yleensä useita vuosia, joten näkö heikentyy vähitellen. Joissakin tapauksissa linssin sameneminen voi olla niin vähäistä, että hoitoa ei tarvita. Yleensä molemmat silmät sairastuvat, joskin eriasteisesti.

Harmaaaihi tulee yleensä iän myötä, mutta se voi tulla myös seurauksena silmän värikalvon tulehduksesta, silmään kohdistuneen väkivallan aiheuttamana tai oireena sokeritautia sairastaville.

Keskeisimmät oireet ovat näön heikentyminen ja joskus näköhäiriöt (esim. kahtena näkeminen). Usein on vaikeuksia nähdä tekstitystä televisiossa ja lukea pientä tekstiä. Harmaakaihia sairastavaa voi myös häikäistä illalla autoa ajaessa.

Harmaakaihia ei voida hoitaa lääkkeillä, ja ainoa keino on poistaa samea linssi. Niin kauan kuin sairaus ei vaikuta näköön liikaa, apuna käytetään silmälaseja. Leikkaus otetaan käytäntöön, kun linssi on niin samea, ettei henkilö enää pysty tekemään päivittäisiä toimiaan, vaikka olisi silmälasit.

Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa. Joissakin tapauksissa koko linssi poistetaan, mutta yleensä linssin sisältö imetään ohuella neulalla, ja jäljelle jää kuori. Koska ilman linssiä on vaikeasti kaukonäköinen, silmään laitetaan muovinen linssi, joka korvaa vanhan, samean linssin. Tämä operaatio on testattu ja turvallinen, ja komplikaatioita on harvoin.

Influenssa

Thu, 12 Jan 2012 20:38:53 GMT

Influenssa on virusten aiheuttama hengitystietulehdus. Influenssaviruksia aiheuttavat virukset A, B ja C. Virukset A ja B tekevät kipeimmäksi, virus C aiheuttaa vain lieviä vaivoja. Influenssaa esiintyy joulukuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin. 3–4 vuoden välein todella monet sairastuvat influenssaan, ja silloin puhutaan epidemiasta.

Influenssan oireissa on suuria eroja. Sairastunut voi tuntea olevansa lähes terve, mutta olo voi myös olla niin sairas, että sängyssä on pysyteltävä useita päiviä. Erityisesti vauvat, vanhemmat ihmiset ja henkilöt, jotka sairastavat sydän- tai keuhkosairautta, tulevat hyvin kipeiksi.

Sairaus alkaa tyypillisesti vilunväristyksillä, nopealla lämmönnousulla 39–40 asteeseen, kovalla päänsäryllä, lihaskivuilla koko vartalossa, silmäsäryllä silmiä liikutettaessa, äänen käheydellä ja kuivalla yskällä. Kuume alkaa laskea 2–3 päivän jälkeen, ja sen jälkeen sairastunut paranee nopeasti. Osa tuntee olonsa väsyneeksi 1–2 viikon ajan sen jälkeen, kun lämpö on palautunut normaaliksi.

Yli 5 päivää kestävä kuume voi tarkoittaa, että kyseessä on bakteerien aiheuttama tulehdus. Influenssa voi olla paha, mutta bakteerien aiheuttamat jälkitulehdukset aiheuttavat todellisia ongelmia. Tavallisimpia jälkitauteja ovat keuhkokuume ja välikorvantulehdus.

Sairauteen on olemassa tehokas rokote. Rokote tulisi ottaa loka–marraskuussa, mutta lääkärin kanssa kannattaa puhua rokotteesta, vaikka olisikin myöhässä sen ottamisen suhteen. Rokote antaa suojan 1–2 viikon päästä ottamisesta ja suojaa muutaman kuukauden siitä eteenpäin. Siksi rokotus on otettava joka vuosi uudelleen.

Jännityspäänsärky

Thu, 12 Jan 2012 20:38:26 GMT

Jännityspäänsärky on hyvin yleistä. Yli puolet ihmisistä kokee elämänsä aikana jännityspäänsärkyä.

Jännityspäänsärystä kärsivät kertovat, että päänsärky iskee nimenomaan tietyissä tilanteissa. Tälläisia tilanteita voivat olla stressi tai esimerkiksi yksipuolisesta työasennosta aiheutuva niska-hartiaseudun rasitus. Muita selityksiä jännityspäänsärylle voivat olla huono näkö, vino purenta tai selkärangan nivelrikko.

Mainituissa tilanteissa niskan, hartioiden ja kasvojen lihakset jännittyvät. Lihakset kuormittuvat, mikä saa aikaan päänsäryn tunteen. Siitä siis johtuu nimi jännityspäänsärky. Sama tapahtuu, kun aloittaa kovan fyysisen työn tai urheilun pidemmän tauon jälkeen. Tämä aiheuttaa myös särkyjä lihaksiin, joita on käyttänyt.

Voit koittaa itse ottaa selvää, mikä laukaisee jännityspäänsäryn. Jos päänsärky iskee aina työpaikalla eikä koskaan lomalla, työasento voi olla syypää särkyyn. Jos sinulle tulee päänsärkyä lukiessasi, kannattaa tutkituttaa näkö.

Jännityspäänsärky on tavallisesti lievää tai keskikovaa särkyä. Päänsärky kestää muutamasta tunnista jopa seitsemään päivään. Se koetaan puristavana tai kiristävänä tunteena koko päässä. Usein niskassa tai ohimoilla voi myös olla kipupisteitä. Fyysiset aktiviteetit, kuten portaiden nousu, eivät pahenna jännityspäänsärkyä. Siihen ei myöskään liity pahoinvointia tai oksentamista. Tämä erottaa jännityspäänsäryn migreenistä.

Korvakipu

Mon, 13 Feb 2012 13:04:57 GMT

Välikorvantulehdus on hyvin yleinen sairaus, ja sitä on erityisesti 6kk–3-vuotiailla lapsilla. Sairautta esiintyy etenkin flunssan ja hengitystietulehdusten jälkitautina. Nenän ja välikorvan välillä on kanava, joka säätelee välikorvaan syntyvää painetta. Flunssa, influenssa tai hengitystietulehdus voi turvottaa limakalvoja niin paljon, että tämä kanava tukkeutuu, mistä saattaa seurata välikorvantulehdus.

Lievissä tapauksissa korvissa tuntuu pientä särkyä, ja ne menevät helposti lukkoon. Vaikeissa tapauksissa tulehdus voi olla niin kivulias, että lapsi vain itkee tuskaisena. Kun kyseessä on vaikea välikorvantulehdus, lapselle nousee korkea kuume. Kivut ovat tavallisesti voimakkaimillaan yöllä, kun lapsi on makuulla.

Joillakin lapsilla saattaa puhjeta tärykalvo, jolloin märkäinen, mahdollisesti verinen vuoto valuu korvasta ulos. Kun vuoto valuu korvasta, lapsi on parantunut itsestään. Useimmiten tärykalvon reikä kasvaa kiinni muutaman päivän sisällä, eikä kuulo ole millään tavalla vaurioitunut.

Aikuiset voivat saada välikorvantulehduksen, mutta korvakipu johtuu yleensä tulehduksesta korvakäytävässä. Kun korvakäytävässä on tulehdus, korvakäytävä saattaa kutista ja sieltä voi valua hieman nestettä. Kivut pahenevat, kun korvaa painaa. Syynä aikuisten korvakipuihin voi olla myös korvassa oleva vaha. Tukkeutuneessa korvassa kuulo on normaalia huonompi.

Kurkkukipu

Mon, 13 Feb 2012 13:09:28 GMT

Nielutulehdus on useimmiten viruksen aiheuttama, jolloin sitä ei voida hoitaa penisilliinillä. Nielutulehduksen aiheuttajan selville saamiseksi on otettava nieluviljely. Jos kyseessä on bakteerien aiheuttama tulehdus, se hoidetaan antibiooteilla. Rauhaskuumeen mahdollisuus tulee ottaa huomioon, jos nielutulehdus jatkuu yli viikon.

Tavallisin nielutulehduksen aiheuttaja on virus. Vain joka viides nielutulehdus aikuisilla on bakteerien aiheuttama ja hoidetaan penisilliinillä. Rauhaskuume (mononukleoosi), joka on viruksen aiheuttama, on hyvin harvinainen nielutulehduksen muoto. Rauhaskuumeen voi saada vain kerran elämässään. Sairautta ei voida hoitaa antibiooteilla.

Virusta, joka aiheuttaa nielutulehduksen, esiintyy erityisesti talvisin. Ensin tulee nielun ärsytystä, jonka jälkeen sairastuneella esiintyy lieviä nielemiskipuja, sairastuneen lämpö nousee noin 38 asteeseen, nenä menee tukkoon ja vuotaa mahdollisesti ohutta eritettä ja sairastunutta yskittää. Oireet muistuttavat eniten tavallista flunssaa ja kurkkukipua. Kurkku muuttuu punaiseksi, kaulassa tuntuu pieniä kipeitä rauhasia, ja nielurisoissa saattaa myös näkyä valkoisia täpliä. Sairauteen ei ole hoitokeinoa, eivätkä antibiootit tässä tapauksessa auta. Sairaus menee ohi itsestään muutamassa päivässä, mutta itsehoitolääkkeenä saatavaa särkylääkettä voi ottaa oireiden lievittämiseksi.

Jos nielutulehdus on bakteerin aiheuttama, oireet ovat pahempia. Lämpö on usein korkea, noin 39-40 astetta. Olo on todella sairas, ja sairastunut haluaa mieluiten vain maata sängyssä. Viiltävät kurkkukivut pahenevat niellessä. Yleensä nenä ei vuoda eikä ole yskää. Kurkku on kirkkaanpunainen, nielurisat ovat suuret, ja niissä näkyy harmaanvalkoisia täpliä. Ei välttämättä ole helppo tietää, sairastaako viruksen vai bakteerin aiheuttamaa tautia, ja tämän vuoksi oikean diagnoosin varmistamiseksi on otettava nieluviljely. Bakteerien aiheuttama tulehdus hoidetaan antibiooteilla.

Tulirokko on tietyn bakteerin aiheuttama nielutulehdus, josta aiheutuu myös ihottumaa. Ihottumaa on ensin kasvoissa, minkä jälkeen se leviää kaulaan, rintakehään ja käsivarsiin. Ihottuma näyttää siltä, että iho olisi "kananlihalla", mutta iho on punainen. Tämän huomaa selkeästi. Tulirokko hoidetaan antibiooteilla. Kaksi vuorokautta antibioottien aloittamisen jälkeen kuume on poissa sekä olo paljon parempi. Tulirokko ei ole tavallista nielutulehdusta vaarallisempi.

Rauhaskuume (mononukleoosi) on nielutulehdus, jota esiintyy erityisesti isommilla lapsilla ja teini-ikäisillä. Rauhaskuume ilmenee ensin väsymyksenä, lihaskipuina ja päänsärkynä muutaman viikon ajan. Sen jälkeen tulee kuumetta, nielemiskipuja ja turvotusta kaulaan. Nielurisat ovat turvonneet, ja niissä näkyy paksu, valkoinen peite. Sairaus kestää 2–4 viikkoa. Yleensä rauhaskuume huomataan, kun nielutulehdus ei parane viikon kuluessa. Lääkäri voi selvittää mahdollisen rauhaskuumeen verikokeella. Rauhaskuumeeseen ei ole hoitokeinoa.

Tartunta riippuu siitä, millainen nielutulehdus sinulla on. Viruksen aiheuttama nielutulehdus on hyvin tarttuva, ja virus leviää ilman välityksellä. Bakteerit eivät tartu niin helposti kuin virukset. Tavallisimmin tartunta tapahtuu suorassa kontaktissa, ei ilmasta. Rauhaskuume tarttuu vain suhteellisen runsaan syljen välityksellä, mistä johtuukin, että se tunnetaan myös nimellä "pusutauti".

Loukkaantumiset

Thu, 09 Feb 2012 23:29:41 GMT

Aikuiset satuttavat itsensä tavallisimmin työpaikoilla tai harrastaessaan urheilua. Voi olla vaikea todeta, onko saanut luunmurtuman. Jos voit liikua normaalisti heti tapaturman jälkeen, murtuma on epätodennäköinen. Turvotus, ihonvärin muuttuminen ja nivelen arkuus voivat olla merkkejä venähdyksestä. Jos on kolhinut päänsä, on aivotärähdyksen riski otettava huomioon. Aivotärähdyksen tunnistat siitä, että sinulla on päänsärkyä, oksennat ja olosi on veltto.

Migreeni

Thu, 12 Jan 2012 20:42:30 GMT

Migreeni on yksi tavallisimpia päänsäryn muotoja. Siitä kärsii noin joka kymmenes suomalainen. Suurin osa saa migreenikohtauksen 1–2 kertaa vuodessa, ja vain harvoilla on yli 2 kohtausta kuukaudessa. Migreeni alkaa usein lapsuusiässä, ja sitä on harvoin yli 60-vuotiailla. Sairaus on siis pitkäkestoinen, mutta tyypillisesti kohtauksia ei tule usein.

Osa ihmisistä tuntee, kun migreenikohtaus on iskemässä. He kuvailevat tunteita näläntunteena, pakkohaluina tiettyihin ruokiin tai levottomuutena muutamia tunteja ennen migreenikohtausta. Migreenikohtaus iskee tavallisimmin aamulla, mutta se voi tulla milloin vain.

Migreenikohtaus ilmenee päänsärkynä, joka kestää yleensä 4–72 tuntia. Päänsärky on tavallisesti paikallistunut toiselle puolelle päätä. Kivut kuvataan sykkivinä, ja ne pahenevat fyysisessä toiminnassa (esim. portaita noustessa). Suurimmalle osalle tulee pahoinvointia ja mahdollista oksentelua. Monet valittavat valo- ja ääniherkkyyttä. Sen takia he menevät sänkyyn, laittavat verhot ikkunan eteen ja lukitsevat oven.

Joillakin esiintyy ennen päänsärkyä ensioireita eli aura. Useimmiten se on näköhäiriö. Muilla migreenikohtaus alkaa näön huonontumisella, halvausoireilla (esimerkiksi käsivarressa) tai puhevaikeuksilla ja tuntohäiriöillä yleensä puoli tuntia ennen päänsäryn alkamista.

Migreenikohtaus ei aiheuta pysyviä vaurioita terveydelle.

Näärännäppy ja luomirakkula

Thu, 12 Jan 2012 20:11:40 GMT

Näärännäppy on punainen, arka, lämmin näppylä silmäluomessa. Alussa kohta voi olla haalea ja arka, myöhemmin punainen ja lämmin. Tulehdus on näppylän keskellä. Punoitus ja turvotus leviävät usein koko luomeen. Muutaman päivän sisällä näärännäppy voi puhjeta, ja tulehdus valuu ulos. Usein hoito on kuitenkin tarpeellista. Näärännäppy hoidetaan yleensä antibioottipalalla.

Näärännäppy on helppo hoitaa. Se tosin saattaa uusiutua, kun sen on kerran saanut. Näärännäppyä voi seurata luomirakkula, joka on hieman isompi kova patti silmäluomen sisäpuolella tai sen reunalla.

Luomirakkula ei satu, mutta voi ärsyttää silmää. Luomirakkula voidaan poistaa pienehköllä toimenpiteellä paikallispuudutuksessa.

Nenäverenvuoto

Thu, 12 Jan 2012 20:42:58 GMT

Kun nuorilla on nenäverenvuotoa, veri on tavallisesti peräisin sierainten väliseinän suonista, jotka ovat aivan limakalvon alla. Vähäinenkin nenän kaivelu voi aiheuttaa haavan ja saada nämä suonet vuotamaan. Nenäverenvuoto näyttää helposti pelottavalta, varsinkin jos herää keskellä yötä naama yltäpäältä veressä. Verihukka on kuitenkin yleensä varsin vähäinen.

Nenäverenvuoto on helppo tyrehdyttää, mutta se uusiutuu helposti. Tämä johtuu siitä, että ensimmäisen vuodon aikana haavaan muodostunut verihyytymä irtoaa pienimmästäkin kaivelusta tai niistämisestä. Jos nenäverenvuoto vaivaa usein, nenän verisuonten polttaminen voi olla tarpeellista. Vuotokohta hyydytetään silloin laapiksella eli hopeanitraatilla. Tätä toimenpidettä ei kuitenkaan voida suorittaa niin kauan kuin nenästä vuotaa verta.

Nielutulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:18:02 GMT

Nielutulehdusta esiintyy tavallisesti nuorilla aikuisilla, ja sen aiheuttaa virus tai bakteeri. Useimmiten se on viruksen aiheuttama. Vain joka viides nielutulehdus aikuisilla on bakteerin aiheuttama, ja silloin se hoidetaan penisilliinillä.

Viruksen aiheuttama rauhaskuume (mononukleoosi) on harvinaisempi nielutulehduksen muoto. Rauhaskuumeen voi sairastaa vain kerran elämässään, eikä sitä voida hoitaa antibiooteilla.

Nielutulehdusta aiheuttavaa virusta esiintyy erityisesti talvella. Ensin tulee nielunärsytystä, minkä jälkeen kurkkuun alkaa sattua lievästi nieltäessä, lämpö nousee noin 38 asteeseen, nenä on tukossa ja vuotaa mahdollisesti ohutta eritettä ja sairastunutta yskittää. Oireet muistuttavat eniten tavallista flunssaa ja kurkkukipua. Kurkku punoittaa, ja siellä saattaa myös näkyä valkoisia täpliä. Kaulassa tuntuu turvonneita ja kipeitä rauhasia. Viruksen aiheuttamaan sairauteen ei ole hoitokeinoa, eivätkä antibiootit auta. Sairaus menee itsestään ohi muutamassa päivässä, ja kurkkukipua voidaan lievittää kipulääkkeillä.

Jos nielutulehdus on bakteerin aiheuttama, oireet ovat pahempia. Lämpö on usein korkea, eli noin 39-40 astetta (katso Kuume). Olo on todella sairas ja sairastunut haluaa mieluiten vain maata sängyssä. Viiltävät kurkkukivut pahenevat niellessä. Yleensä nenä ei vuoda eikä ole yskää. Kurkku on kirkkaanpunainen ja nielurisat ovat suuret, ja niissä näkyy harmaanvalkoisia täpliä. Ei välttämättä ole helppoa tietää, sairastaako viruksen vai bakteerin aiheuttamaa tautia. Siksi oikean diagnoosin varmistamiseksi on otettava nieluviljely. Jos sairaus on bakteerin aiheuttama, hoitona käytetään antibiootteja.

Tulirokko on tietyn bakteerin aiheuttama nielutulehdus, josta aiheutuu myös ihottumaa. Ihottumaa on ensin kasvoissa, minkä jälkeen se leviää kaulaan, rintakehään ja käsivarsiin. Ihottuma näyttää siltä, että iho olisi "kananlihalla", mutta iho on punainen. Tämän huomaa selkeästi. Tulirokko hoidetaan antibiooteilla, ja kaksi vuorokautta antibioottien aloittamisen jälkeen kuume on poissa sekä olo paljon parempi.

Rauhaskuume (mononukleoosi) on nielutulehdus, jota esiintyy erityisesti isommilla lapsilla ja teini-ikäisillä. Rauhaskuume ilmenee ensin väsymyksenä, lihaskipuina ja päänsärkynä muutaman viikon ajan. Tämän jälkeen tulee kuumetta, nielemiskipuja ja turvotusta kaulaan. Nielurisat ovat turvonneet ja niissä näkyy paksu, valkoinen peite. Sairaus kestää 2-4 viikkoa. Yleensä rauhaskuume huomataan, kun nielutulehdus ei parane viikon kuluessa. Lääkäri voi selvittää mahdollisen rauhaskuumeen verikokeella. Rauhaskuumeeseen ei ole hoitokeinoa.

Päänsärky

Mon, 13 Feb 2012 10:54:18 GMT

Noin joka kolmannen kouluikäisen lapsen päätä särkee toistuvasti. Alle 5-vuotiailla lapsilla on vain harvoin päänsärkyä. Jännityspäänsärky ja migreeni ovat tavallisimmat päänsäryn muodot. Erityisesti jännityspäänsärky on yleistä, ja noin puolella kaikista koululaisista on joskus ollut jännityspäänsärkyä. Migreeni on harvinaisempi sairaus, mutta noin 10 % lapsista on kokenut yhden tai useamman migreenikohtauksen ennen murrosikää.

Jännityspäänsärystä kärsivät kertovat, että päänsärky iskee tietyissä tilanteissa. Tälläisia tilanteita voivat olla stressi tai esimerkiksi yksipuolisesta työasennosta aiheutuva niska-hartiaseudun rasitus. Muita selityksiä jännityspäänsärylle voivat olla huono näkö, vino purenta tai selkärangan nivelrikko.

Mainituissa tilanteissa niskassa, hartioissa ja kasvoissa olevat lihakset jännittyvät. Lihakset kuormittuvat, mikä saa aikaan päänsäryn tunteen. Tästä johtuukin nimitys "jännityspäänsärky". Sama tapahtuu, kun aloitat kovan fyysisen työn tai urheilun pidemmän tauon jälkeen. Rasitus aiheuttaa myös särkyjä niihin lihaksiin, joita olet käyttänyt.

Jännityspäänsärky on tavallisesti lievää tai keskikovaa särkyä. Päänsärky kestää muutamasta tunnista jopa seitsemään päivään. Se koetaan puristavana tai kiristävänä tunteena koko päässä. Usein on myös kipupisteitä niskassa tai ohimoilla. Fyysiset aktiviteetit, esimerkiksi portaiden nousu, eivät pahenna jännityspäänsärkyä, eikä jännityspäänsärkyyn myöskään liity pahoinvointia tai oksentamista. Tämä erottaakin jännityspäänsäryn migreenistä.

Migreenissä särky on yleensä toispuoleista tai keskittynyt otsaan, ohimoon tai ohimoihin. Migreeni tulee kohtauksina, joihin kuuluu kova, sykkivä päänsärky. Liikkuminen pahentaa kipua, joten migreenikohtauksen saanut tavallisesti makaa mieluiten liikkumattomana paikallaan. Migreenikohtaus kestää yleensä 1-6 tuntia, mutta se voi kestää jopa 48 tuntia. Muita oireita ovat ruokahaluttomuus, pahoinvointi ja oksentelu. Valo ja äänet pahentavat särkyä, joten niitä halutaan yleensä välttää. Jonkin asian jännittäminen, erilaiset ongelmat, ahdistuneisuus, nälkä ja unenpuute voivat laukaista migreenin. Tavallista on, että perheessä on useampi migreenistä kärsivä jäsen.

Aivoissa oleva kasvain voi aiheuttaa päänsärkyä, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista. Tällaisessa tapauksessa sairastunut herää erittäin kovaan päänsärkyyn sekä oksentelee rajusti. Myös liikkuminen on vaikeaa.

Tartuntatautien oireena on usein kuumeen lisäksi päänsärky. Tämä on tavallista esimerkiksi influenssassa ja flunssassa.

Rauhaskuume

Thu, 12 Jan 2012 20:40:45 GMT

Rauhaskuume on Epstein-Barrin viruksen aiheuttama nielutulehdus. Sairautta esiintyy teini-ikäisillä ja aikuisilla. Tyypillinen ikä sairastua on 15–25-vuotiaana. Se on hyvin yleinen sairaus, ja enemmistö yli 25-vuotiaista aikuisista on sairastanut rauhaskuumeen. Rauhaskuumeeseen voi sairastua vain kerran elämässään.

Tauti alkaa väsymyksestä, ja sairastunut tuntee olonsa kipeäksi. Koko kehon lihakset ovat kipeinä, hikoiluttaa ja on päänsärkyä. Olo on kuin influenssan kourissa. Viikon tai kahden viikon kuluttua nousee kuume ja tulee kurkkukipua, joka pahenee niellessä. Imusolmukkeet ovat turvonneet, kuumetta on noin 39–40 astetta ja se voi kestää jopa 3 viikkoa. Yleensä kuumetta on kuitenkin viikon ajan. Nielukivut vaikeuttavat syömistä ja juominen on hankalaa. Rauhaskuumeessa olo on todella sairas ja sairastunut haluaa mieluiten vain pysyä sängyssä ja nukkua.

Turvonneet imusolmukkeet tuntuvat herneen kokoisilta, aristavilta kyhmyiltä kaulassa, niskassa ja joskus kainalokuopissa sekä nivusissa. Suuhun katsottaessa on nähtävissä turvonneet nielurisat, joissa niissä näkyy paksu ja valkoinen peite. Noin joka kymmenennelle kehittyy suuriläiskäistä, punoittavaa rokkoa rintakehään.

Rauhaskuume voidaan varmistaa vain verikokeella. Verikoe voidaan kuitenkin ottaa vasta, kun on ollut sairaana viikon. Aikaisemmin otetusta verikokeesta ei ole hyötyä.

Useimmissa tapauksissa rauhaskuume ei ole vakava sairaus. Kunnollinen tervehtyminen rauhaskuumeestaa kestää kuitenkin kauan (2–4 viikkoa). Erityisesti kuume ja väsymys ovat pitkäkestoisia oireita. Rauhaskuume on monella tapaa samanlainen sairaus kuin nielutulehdus, joskin rauhaskuume kestää pidempään ja olo on sairaampi. Kannattaa siis miettiä, voisiko sinulla mahdollisesti olla rauhaskuume, jos sairautesi kestää pitkään (yli viikon) tai jos olosi on hyvin sairas.

Rauhaskuume vaikuttaa lähes aina maksaan. Se näkyy kohonneina maksa-arvoina veressä. Rauhaskuumeen aiheuttamat muutokset maksa-arvoissa menevät kuitenkin ohi itsestään, eikä se ole vaarallista. Maksa-arvojen tarkkailu toistuvilla verikokeilla ei ole välttämätöntä, sillä maksa ei vaurioidu rauhaskuumeessa.

Joskus hyvin harvoin rauhaskuumeessa saattaa saada seuraavia jälkitauteja:

Nielun tukkeutuminen. Harvinainen, mutta tietenkin pelätty sairauteen liittyvä jälkitauti. Nielun tukkeutumisen huomaa siitä, että ei saa henkeä.

Pernan repeytyminen. Dramaattinen, mutta hyvin harvinainen komplikaatio rauhaskuumeessa. Jos niin tapahtuisi, vatsa tulee kipeäksi ja potilas tuntee pyörtyvänsä. Esiintyy vain ensimmäisen kolmen viikon aikana sairauden alkamisesta. Perna voi revetä levossa tai fyysisessä rasituksessa. Sen takia ei siis tarvitse lopettaa fyysistä toimintaa pitkäksi jaksoksi, mutta rankasta urheilusta, johon liittyy lähikontaktia (esimerkiksi taistelulajeista), neuvotaan luopumaan kuukauden ajaksi, jos on sairastanut rauhaskuumeen.

Sarveiskalvotulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:37:29 GMT

Tavallisin syy sarveiskalvotulehdukseen ovat pehmeät piilolinssit. Linssi on sarveiskalvon päällä, joten mahdolliset bakteerit eivät häviä, kun silmää räpäyttää. Bakteereilla on tällöin mahdollisuus muodostua ja tunkeutua sarveiskalvoon ja tehdä haava. Sarveiskalvotulehdus on vakava, kun sarveiskalvo muuttuu sumeaksi, vaikka haava hoidettaisiin ja se parantuisi. Jos haava on keskellä sarveiskalvoa, se voi huonontaa näköä pysyvästi. Jos haavaa ei hoideta, se voi levitä koko sarveiskalvoon ja pahimmassa tapauksessa irrottaa sen. Sarveiskalvoon voi myös tulla reikä.

Jos käyttää piilolinssejä, ne on otetava heti pois, jos epäilee silmätulehdusta (esim. roskan tunne silmässä, punoitusta, kutinaa, rähmää tai vastaavaa). Jos syytä ei löydy, on mentävä silmälääkäriin, jotta alkanut tulehdus voidaan hoitaa ennen kuin se kehittyy.

Kuukausilinssien kanssa linssikotelo, linssineste ja senhetkiset linssit pitää heittää pois, jos on sarveiskalvotulehdus, koska niissä voi edelleen olla bakteereja. Linssejä saa alkaa käyttää uudelleen vasta silmälääkärin luvalla. On tärkeää ylläpitää hyvää hygieniaa, kun linssit ottaa pois tai laittaa silmiin. Myös linssien säilytyksen ja puhdistamisen on oltava hygieenistä. Kertakäyttölinssien kanssa on helpompaa, koska ne heitetään päivän käytön jälkeen pois.

Jos silmät ovat ärtyneet, piilolinssien sijaan tulee käyttää silmälaseja. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että omistaa myös hyvät silmälasit, jolloin ei ole "pakko" laittaa piilolinssejä päähän oireista huolimatta.

Silmänpainetauti

Thu, 12 Jan 2012 20:17:13 GMT

Silmänpainetauti on suhteellisen harvinainen sairaus, ja vain 1 % yli 45-vuotiaista sairastuu silmänpainetautiin. Silmänpainetautiin sairastumisen todennäköisyys on kymmenen kertaa suurempi, jos muilla perheenjäsenillä on sairautta, ja siksi on hyvä idea käydä silmälääkärin tutkimuksissa, jos perheenjäsenellä on silmänpainetauti.

Silmänpainetauti voi esiintyä monella tavalla. Silmäkivut ja "kuolleet kulmat" ovat tyypillisimpiä. Kuolleet kulmat ovat sellaisia alueita näkökentässä, jotka ovat poissa. Useimmiten näin on vain yhdessä silmässä. Kuolleisiin kulmiin ei välttämättä kiinnittä huomiota silloin, kun ne eivät vaikuta keskusnäköön, eli siihen mitä katsoo. Alueet ovat sivuilla, ja saattaa myös huomata kompastelevansa. Kuolleet kulmat kasvavat, ja lopuksi vain keskusnäkö on jäljellä. Tällöin voi seurata samanlainen tunne kuin silloin, kun katsoo kiikarin läpi, eli näkee keskelle muttei sivuille.

Hoitamaton silmänpainetauti voi johtaa sokeutumiseen. Tämän vuoksi on otettava yhteyttä lääkäriin, jos silmänpainetaudin oireita esiintyy. Lääkäri kysyy oireista, tutkii kuolleita kulmia ja ohjaa silmälääkärille. Silmälääkäri voi mitata silmänpaineen ja katsoa silmään erityisillä välineillä. Hoitona käytetään silmänpaineen laskemista silmätipoilla, tableteilla ja mahdollisella leikkauksella. Osalla tilanne voi helpottua, mutta joillekin ei löydy tehokasta hoitokeinoa.