Sygdomme: Feber

Aivokalvontulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:42:06 GMT

Aivokalvontulehdus on aina ollut yksi pelätyimmistä ja vakavimmiksi luokitelluista sairauksista kaikissa ikäluokissa. Sitä kuitenkin esiintyy onneksi harvoin. Vielä 1980-luvulla aivokalvontulehduksia oli Suomessa jopa 1200 tapausta vuodessa, mutta nyt tapauksia on vuosittain enää 300–400.

Aivokalvontulehdus on tulehdus aivoja ympäröivissä kalvoissa. Aivokalvontulehdus voi olla joko viruksen tai bakteerin aiheuttama. Virusperäinen aivokalvontulehdus on yleisempi kuin bakteeriperäinen aivokalvontulehdus.

Aivokalvontulehduksen tyypillisiä oireita ovat kuume, päänsärky, pahoinvointi, oksentaminen sekä niskan ja selän jäykkyys. Niskan jäykkyys ilmenee esimerkiksi siten, ettei pysty katsomaan alas napaansa. Selän jäykkyyden huomaa siitä, että ylävartalo ei taivu kohtisuoraksi suhteessa ojennettuihin jalkoihin.

Jos bakteerit aiheuttavat aivokalvontulehduksen, tulee todella sairaaksi. Kuume on usein hyvin korkea, ja tyypilliset aivokalvontulehduksen oireet ovat havaittavissa. Sairastunut on harmaankalpea ja sekava eikä vastaa järkevästi yleisiin kysymyksiin. Usein esiintyy myös yliherkkyyttä valolle ja äänille. Sairastunut kääntää päänsä pois valosta tai ei siedä yleistä meteliä. Ihoon tulee punapilkullista ihottumaaa, joka ei häviä, kun sitä painetaan juomalasin pohjalla. Ihottumaa tutkitaan siis lasin läpi, kun lasin pohja on painettu ihottumaista ihoa vasten. Yksittäisissä tapauksissa sairastunut menettää nopeasti tajuntansa.

Harvoissa tapauksissa sivuontelotulehdus tai välikorvatulehdus leviävät aivoja ympäröiviin kalvoihin ja voivat aiheuttaa aivokalvontulehduksen.

Viruksen aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa tuskin tulee yhtä sairaaksi, mutta aivokalvontulehduksen klassisia merkkejä eli kuumetta, päänsärkyä, pahoinvointia, oksentamista sekä niska- ja selkäkipuja kuitenkin esiintyy aina. Lämpöä on 38–39 astetta.

Kuolemantapauksia viruksen aiheuttamassa aivokalvontulehduksessa ei esiinny lähes koskaan, mutta bakteerien aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen kuolee 5–15%. Kaikkein tärkeintä on ottaa nopeasti kontakti lääkäriin, jotta hoito saadaan aloitettua. Mitä nopeammin hoito aloitetaan, sitä pienempi riski sairauteen on kuolla.

Flunssa eli nuhakuume

Thu, 12 Jan 2012 20:14:34 GMT

Flunssa on hyvin yleinen sairaus, ja sitä on liikkeellä etenkin talvella. Erityisesti nuoret sairastuvat helposti flunssaan.

Flunssa johtuu virustartunnasta nenän limakalvoilla. Flunssan voi aiheuttaa yli 100 erilaista virusta. Vähäisellä vaatetuksella ulkona ei ole oikeastaan mitään vaikutusta flunssaan sairastumiseen.

Flunssan oireet alkavat 1-3 päivää tartunnan jälkeen. Flunssan ensioireita ovat tukkoinen nenä, joka vuotaa kirkasta nestettä, hajuaistin menettäminen, mahdollinen aivastelu, lievä lämmönnousu ja kurkkukipu. Myöhemmin räkä muuttuu paksummaksi ja keltaisemmaksi. Yskää voi olla, ja sitä on erityisesti öisin. Flunssassa kuume ei yleensä ole kovin korkea.

Sairaus kestää noin viikon. Harvoissa tapauksissa sairaus voi levitä poskionteloihin tai kehittyä välikorvatulehdukseksi. Se johtaa painon tunteeseen leuassa ja silmien ympärillä tai korvakipuna. Joissakin tapauksissa flunssa voi johtua bakteerien aiheuttamasta tulehduksesta. Silloin sinulle nousee kuumetta.

Lokakuun ja marraskuun aikana monet ottavat influenssarokotuksen. Infulenssarokotus ei kuitenkaan suojaa flunssalta, eikä flunssaan ei ole rokotetta.

Influenssa

Thu, 12 Jan 2012 20:38:53 GMT

Influenssa on virusten aiheuttama hengitystietulehdus. Influenssaviruksia aiheuttavat virukset A, B ja C. Virukset A ja B tekevät kipeimmäksi, virus C aiheuttaa vain lieviä vaivoja. Influenssaa esiintyy joulukuun puolivälistä maaliskuun puoliväliin. 3–4 vuoden välein todella monet sairastuvat influenssaan, ja silloin puhutaan epidemiasta.

Influenssan oireissa on suuria eroja. Sairastunut voi tuntea olevansa lähes terve, mutta olo voi myös olla niin sairas, että sängyssä on pysyteltävä useita päiviä. Erityisesti vauvat, vanhemmat ihmiset ja henkilöt, jotka sairastavat sydän- tai keuhkosairautta, tulevat hyvin kipeiksi.

Sairaus alkaa tyypillisesti vilunväristyksillä, nopealla lämmönnousulla 39–40 asteeseen, kovalla päänsäryllä, lihaskivuilla koko vartalossa, silmäsäryllä silmiä liikutettaessa, äänen käheydellä ja kuivalla yskällä. Kuume alkaa laskea 2–3 päivän jälkeen, ja sen jälkeen sairastunut paranee nopeasti. Osa tuntee olonsa väsyneeksi 1–2 viikon ajan sen jälkeen, kun lämpö on palautunut normaaliksi.

Yli 5 päivää kestävä kuume voi tarkoittaa, että kyseessä on bakteerien aiheuttama tulehdus. Influenssa voi olla paha, mutta bakteerien aiheuttamat jälkitulehdukset aiheuttavat todellisia ongelmia. Tavallisimpia jälkitauteja ovat keuhkokuume ja välikorvantulehdus.

Sairauteen on olemassa tehokas rokote. Rokote tulisi ottaa loka–marraskuussa, mutta lääkärin kanssa kannattaa puhua rokotteesta, vaikka olisikin myöhässä sen ottamisen suhteen. Rokote antaa suojan 1–2 viikon päästä ottamisesta ja suojaa muutaman kuukauden siitä eteenpäin. Siksi rokotus on otettava joka vuosi uudelleen.

Keuhkokuume

Thu, 12 Jan 2012 20:41:15 GMT

Keuhkokuume on tavallinen sairaus, jota esiintyy erityisesti vanhemmilla ihmisillä ja tupakoitsijoilla, jotka kärsivät kroonisesta keuhkosairaudesta (esim. bronkiitista). Suomessa tautiin sairastuu vuosittain noin 60 000 henkilöä.

Yleisimmin bakteerit aiheuttavat keuhkokuumeen. Virukset aiheuttavat keuhkokuumeen harvemmin.

Keuhkokuume alkaa usein samoin kuin tavallinen flunssa, eli nenä vuotaa, kurkku on kipeä ja yskiminen on kuivaa. Muutaman päivän kuluttua sairastunut tulee todella kipeäksi ja saa vilunväristyksiä, korkean kuumeen, hengitysvaikeuksia ja rintakipuja. Kuume iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta ja on usein yli 39 astetta. Keuhkokuumeessa on aina kuumetta. Yskä on kuivaa muutaman päivän, mutta nopeasti alkaa ilmetä yskimyksiä, eli keltaista tai vihreää eritettä. Yskimyksen seassa voi olla verta. Rintakivut esiintyvät keuhkojen alapuolella, ja ne voimistuvat ja pahenevat yskiessä sekä silloin, kun vetää syvään henkeä.

Useimmat keuhkokuumetta sairastavat ovat vakavasti sairaita ja makaavat sängyn pohjalla. Hengittäminen on nopeaa ja pinnallista. Hengitysvaikeudet voivat olla pahoja, ja vanhemmat ihmiset ovat usein niin sekavassa kunnossa, etteivät selviä yksin. He tarvitsevat tällöin sairaalahoitoa.

Lääkäri tekee diagnoosin kuuntelemalla keuhkoja sekä arvioi potilaan ja ottaa yksittäisiä verikokeita. Joskus on otettava röntgenkuva keuhkoista, jotta keuhkokuume nähdään.

Kuume

Thu, 12 Jan 2012 20:12:54 GMT

Kuume on jonkin sairauden oire, mutta siitä ei kuitenkaan voi päätellä, miten vakavasta sairaudesta on kyse. Jos sinulla on korkea kuume, mutta haluat lukea, kuunnella radiota tai katsoa televisiota, voit vain harvoin olla vakavasti sairas. Vastaavasti kyse saattaa olla vakavammastakin sairaudesta, jos haluat mieluiten vain maata sängyssä koko päivän tekemättä mitään, vaikka kuume ei olisikaan kovin korkea. Sanotaan, että yleinen terveydentila on hyvä, jos tuntee olonsa kohtuulliseksi ja jaksaa olla kiinnostunut viihdykkeistä. Yleinen kunto on olennainen tekijä, kun tehdään päätöksiä sairauden vakavuudesta.

Jos halutaan tarkka kehon lämpötila, lämpö on mitattava peräaukosta. Normaali aamulämpö on alle 37 astetta, ja iltaämpö vastaavasti alle 37,5 astetta. Jos lämpö on korkeampi, sinulla on kuumetta. Kuumeessa aineenvaihdunta kiihtyy, sairastunut menettää nestettä ja hänen pulssinsa kiihtyy.

Nyrkkisääntö on, että keho menettää puoli litraa vettä jokaista yli 37 asteen ylittävää astetta kohden. Jos sinulla on esimerkiksi 39 astetta kuumetta kokonaisen vuorokauden, menetät litran ylimääräistä nestettä. Liika nesteen menettäminen voi olla vaarallista. Siksi on tärkeää juoda runsaasti, kun sinulla on kuumetta.

Kuume on merkki infektiosta kehossa. Useimmiten kuume kestää muutaman päivän, ja yleisin syy on virusten tai joskus harvemmin bakteerien tunkeutuminen elimistöön.

On olemassa kuumeen muotoja, jolloin sinun tulisi olla tarkkaavainen:

1. Jos lämpötilassasi on suuria vaihteluja vuorokauden sisällä, eli jos sinulla on kuumetta esimerkiksi 40 astetta aamulla, 37 astetta keskipäivällä ja 40 astetta iltapäivällä.

2. Jos kuume kestää yli viisi päivää

3. Jos olet ollut kuumeessa joitakin päiviä, olet ollut tervehtynyt ja kuumeeton, ja sinulle nousee taas kuume muutaman päivän sisällä.

Lintuinfluenssa

Thu, 12 Jan 2012 20:14:59 GMT

Lintujen influenssa on ollut tiedossa vuosikausia ilman aihetta huoleen tai erityiseen keskusteluun mediassa. On olemassa monia syitä siihen, että paljon puhuttu lintuinfluenssa H5N1 antaa syyn huoleen. Ohessa muutamia:

H5N1 leviää ympäri maailmaa lintujen välityksellä.
H5N1 voi siirtyä linnusta ihmisen, ja se on johtanut useisiin kuolemantapauksiin.

Suurin huolenaihe on kuitenkin, että H5N1 voi ajan kanssa kehittyä ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Onneksi tätä EI ole tapahtunut.

H5N1-influenssa linnuissa näyttää olevan maailmanlaajuinen epidemia. H5N1 leviää sekä siipikarjaan (kanat) että villeihin lintuihin, mutta myös esimerkiksi kissa voi sairastua. Suora tarttuminen linnusta ihmiseen on mahdollista. Se on tarkoittanut ihmisten sairastumista ja kuolemia. Kuitenkin vain hyvin pieni osa ihmisistä, jotka ovat olleet tekemisissä sairaiden tai kuolleiden lintujen kanssa, ovat saaneet tartunnan. Riski sairastua H5N1-lintuinfluenssaan on siksi hyvin pieni.

Lintuinfluenssa tarttuu yleensä vain hyvin läheisessä kontaktissa, tyypillisesti jos koskettaa sairasta tai kuollutta lintua tai sen jätöksiä. Riski sairastua muista eläimistä (kissa) on erittäin matala.

Lintuinfluenssa H5N1:n oireet ovat samanlaisia kuin tavallisessa influenssassa: vilunväristyksiä, nopea lämmönnousu 39-40 asteeseen, kova päänsärky, kipuja kehossa ja kipuja silmiä liikutettaessa sekä äänen käheyttä ja yskää.

Tavallisessa influenssassa sairastunut paranee 5-7 päivässä, mutta lintuinfluenssassa sairaus jatkuu ja voi johtaa kuolemaan.

Lintuinfluenssa-virus tuhoutuu saippualla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää pestä kädet estääkseen tartunnan.

Suositukset lintuinfluenssan tarttumisen ehkäisyyn:

Älä koske sairaita tai kuolleita lintuja.
Selitä lapsille, että he eivät saa koskea tai leikkiä sairaiden tai kuolleiden lintujen kanssa.
Jos kuollutta lintua on siirrettävä, käytä kertakäyttöhanskoja. Laita lintu muovipussiin ja heitä pussi kotitalousjätteisiin tai kaiva se maahan. Tämän jälkeen pese käset huolellisesti saippualla.
Jos olet astunut kuolleen linnun päälle, pese jalkineet huolellisesti saippualla.
Jos vaatteet ovat olleet kosketuksissa kuolleen linnun kanssa, pese ne heti.

Hyödyllisiä faktoja H5N1-lintuinfluenssasta:

Riski linnusta ihmiseen tarttumiseen on äärimmäisen pieni, myös kun kyse on läheisestä kontaktista.
Riski sairastua kissasta on minimaalinen.
H5N1 ei tartu ihmisestä toiseen.
Tartunta ihmiseen tapahtuu vain lähikontaktissa, tyypillisesti kosketettaessa sairasta tai kuollutta lintua.
Jos sattuisit koskettamaan sairasta tai kuollutta lintua, voit helposti välttyä tartunnalta.
Siipikarjaa ja munia, jotka ovat peräisin terveestä eläimestä ja jotka ovat hyvin kypsennettyjä, voidaan syödä ilman riskiä.

Nielutulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:18:02 GMT

Nielutulehdusta esiintyy tavallisesti nuorilla aikuisilla, ja sen aiheuttaa virus tai bakteeri. Useimmiten se on viruksen aiheuttama. Vain joka viides nielutulehdus aikuisilla on bakteerin aiheuttama, ja silloin se hoidetaan penisilliinillä.

Viruksen aiheuttama rauhaskuume (mononukleoosi) on harvinaisempi nielutulehduksen muoto. Rauhaskuumeen voi sairastaa vain kerran elämässään, eikä sitä voida hoitaa antibiooteilla.

Nielutulehdusta aiheuttavaa virusta esiintyy erityisesti talvella. Ensin tulee nielunärsytystä, minkä jälkeen kurkkuun alkaa sattua lievästi nieltäessä, lämpö nousee noin 38 asteeseen, nenä on tukossa ja vuotaa mahdollisesti ohutta eritettä ja sairastunutta yskittää. Oireet muistuttavat eniten tavallista flunssaa ja kurkkukipua. Kurkku punoittaa, ja siellä saattaa myös näkyä valkoisia täpliä. Kaulassa tuntuu turvonneita ja kipeitä rauhasia. Viruksen aiheuttamaan sairauteen ei ole hoitokeinoa, eivätkä antibiootit auta. Sairaus menee itsestään ohi muutamassa päivässä, ja kurkkukipua voidaan lievittää kipulääkkeillä.

Jos nielutulehdus on bakteerin aiheuttama, oireet ovat pahempia. Lämpö on usein korkea, eli noin 39-40 astetta (katso Kuume). Olo on todella sairas ja sairastunut haluaa mieluiten vain maata sängyssä. Viiltävät kurkkukivut pahenevat niellessä. Yleensä nenä ei vuoda eikä ole yskää. Kurkku on kirkkaanpunainen ja nielurisat ovat suuret, ja niissä näkyy harmaanvalkoisia täpliä. Ei välttämättä ole helppoa tietää, sairastaako viruksen vai bakteerin aiheuttamaa tautia. Siksi oikean diagnoosin varmistamiseksi on otettava nieluviljely. Jos sairaus on bakteerin aiheuttama, hoitona käytetään antibiootteja.

Tulirokko on tietyn bakteerin aiheuttama nielutulehdus, josta aiheutuu myös ihottumaa. Ihottumaa on ensin kasvoissa, minkä jälkeen se leviää kaulaan, rintakehään ja käsivarsiin. Ihottuma näyttää siltä, että iho olisi "kananlihalla", mutta iho on punainen. Tämän huomaa selkeästi. Tulirokko hoidetaan antibiooteilla, ja kaksi vuorokautta antibioottien aloittamisen jälkeen kuume on poissa sekä olo paljon parempi.

Rauhaskuume (mononukleoosi) on nielutulehdus, jota esiintyy erityisesti isommilla lapsilla ja teini-ikäisillä. Rauhaskuume ilmenee ensin väsymyksenä, lihaskipuina ja päänsärkynä muutaman viikon ajan. Tämän jälkeen tulee kuumetta, nielemiskipuja ja turvotusta kaulaan. Nielurisat ovat turvonneet ja niissä näkyy paksu, valkoinen peite. Sairaus kestää 2-4 viikkoa. Yleensä rauhaskuume huomataan, kun nielutulehdus ei parane viikon kuluessa. Lääkäri voi selvittää mahdollisen rauhaskuumeen verikokeella. Rauhaskuumeeseen ei ole hoitokeinoa.

Parvorokko

Thu, 12 Jan 2012 20:41:42 GMT

Virustartuntana leviävä parvorokko tunnetaan myös nimillä "pikkurokko" ja "viides lastentauti". Parvorokon voi sairastaa vain kerran elämässään. Erityisesti kouluikäiset lapset ovat alttiita parvorokkotartunnalle, mutta parvorokko voi tarttua myös aikuisiin. Noin joka kolmas vuosi lopputalvesta ja keväällä parvorokkoa esiintyy epidemiana.

Sairaus on tunnettu yli 100 vuotta, ja se on levinnyt laajalle. Parvorokon sairastavat usein 5–15-vuotiaat, jolloin he eivät voi saada sitä enää aikuisina. Jos raskaana oleva sairastuu parvorokkoon, on olemassa keskenmenon riski.

Parvorokko alkaa aikuisilla huonovointisuudella ja sairastumisen tunteena. Myöhemmin tulevat kivut ja turvotus sekä punainen ja kutiseva ihottuma. Ihottumaa voi olla monelaista, pilkuista laajempialueiseen ihottumaan. Ihottuma alkaa poskilta ja leviää käsiin, jalkoihin ja koko vartaloon. Sairaus kestää vain muutaman päivän ja häviää sitten itsestään, vaikka joillakin kivut ja nivelten turvotus voivat kestää parikin kuukautta.

Jos raskaana oleva ei ole lapsena sairastanut parvorokkoa (joka kolmas raskaana oleva), sairaus voi tarttua häneen. Raskaana olevan sairastaessa parvorokkoa keskenmenon riski on olemassa. Viidessä tapauksessa sadasta raskaus loppuu keskenmenoon.

On tärkeä korostaa, että vastasyntyneillä ei ole todettu epämuodostumia, vaikka äiti olisi sairastanut parvorokon raskaana ollessaan.

Vain verikokeella voidaan varmistaa, onko raskaana oleva sairastunut parvorokkoon. Kahden raskaana olevan ryhmän tulee ottaa verikoe lääkärin luona:

Ne, jotka ovat olleet suorassa kontaktissa muiden parvorokon sairastaneiden kanssa.
Ne, joille tulee ihottumaa ja samaan aikaan kipuja ja nivelten turvotusta.

Verikokeella voidaan selvittää, jos raskaana oleva:

on sairastanut parvorokon aikaisemmin ja ei siksi voi saada sairautta uudestaan. Tällöin ei siis ole vaaraa.
ei ole aikaisemmin sairastanut parvorokkoa. Tällöin on mahdollista, että tauti tarttuu häneen. Raskaana olevalle on silloin tehtävä uusi verikoe 2–3 viikkoa myöhemmin, jotta nähdään, onko tauti tarttunut.
on sairastunut parvorokkoon. Tällöin hänet ohjataan sairaalaan.

Rauhaskuume

Thu, 12 Jan 2012 20:40:45 GMT

Rauhaskuume on Epstein-Barrin viruksen aiheuttama nielutulehdus. Sairautta esiintyy teini-ikäisillä ja aikuisilla. Tyypillinen ikä sairastua on 15–25-vuotiaana. Se on hyvin yleinen sairaus, ja enemmistö yli 25-vuotiaista aikuisista on sairastanut rauhaskuumeen. Rauhaskuumeeseen voi sairastua vain kerran elämässään.

Tauti alkaa väsymyksestä, ja sairastunut tuntee olonsa kipeäksi. Koko kehon lihakset ovat kipeinä, hikoiluttaa ja on päänsärkyä. Olo on kuin influenssan kourissa. Viikon tai kahden viikon kuluttua nousee kuume ja tulee kurkkukipua, joka pahenee niellessä. Imusolmukkeet ovat turvonneet, kuumetta on noin 39–40 astetta ja se voi kestää jopa 3 viikkoa. Yleensä kuumetta on kuitenkin viikon ajan. Nielukivut vaikeuttavat syömistä ja juominen on hankalaa. Rauhaskuumeessa olo on todella sairas ja sairastunut haluaa mieluiten vain pysyä sängyssä ja nukkua.

Turvonneet imusolmukkeet tuntuvat herneen kokoisilta, aristavilta kyhmyiltä kaulassa, niskassa ja joskus kainalokuopissa sekä nivusissa. Suuhun katsottaessa on nähtävissä turvonneet nielurisat, joissa niissä näkyy paksu ja valkoinen peite. Noin joka kymmenennelle kehittyy suuriläiskäistä, punoittavaa rokkoa rintakehään.

Rauhaskuume voidaan varmistaa vain verikokeella. Verikoe voidaan kuitenkin ottaa vasta, kun on ollut sairaana viikon. Aikaisemmin otetusta verikokeesta ei ole hyötyä.

Useimmissa tapauksissa rauhaskuume ei ole vakava sairaus. Kunnollinen tervehtyminen rauhaskuumeestaa kestää kuitenkin kauan (2–4 viikkoa). Erityisesti kuume ja väsymys ovat pitkäkestoisia oireita. Rauhaskuume on monella tapaa samanlainen sairaus kuin nielutulehdus, joskin rauhaskuume kestää pidempään ja olo on sairaampi. Kannattaa siis miettiä, voisiko sinulla mahdollisesti olla rauhaskuume, jos sairautesi kestää pitkään (yli viikon) tai jos olosi on hyvin sairas.

Rauhaskuume vaikuttaa lähes aina maksaan. Se näkyy kohonneina maksa-arvoina veressä. Rauhaskuumeen aiheuttamat muutokset maksa-arvoissa menevät kuitenkin ohi itsestään, eikä se ole vaarallista. Maksa-arvojen tarkkailu toistuvilla verikokeilla ei ole välttämätöntä, sillä maksa ei vaurioidu rauhaskuumeessa.

Joskus hyvin harvoin rauhaskuumeessa saattaa saada seuraavia jälkitauteja:

Nielun tukkeutuminen. Harvinainen, mutta tietenkin pelätty sairauteen liittyvä jälkitauti. Nielun tukkeutumisen huomaa siitä, että ei saa henkeä.

Pernan repeytyminen. Dramaattinen, mutta hyvin harvinainen komplikaatio rauhaskuumeessa. Jos niin tapahtuisi, vatsa tulee kipeäksi ja potilas tuntee pyörtyvänsä. Esiintyy vain ensimmäisen kolmen viikon aikana sairauden alkamisesta. Perna voi revetä levossa tai fyysisessä rasituksessa. Sen takia ei siis tarvitse lopettaa fyysistä toimintaa pitkäksi jaksoksi, mutta rankasta urheilusta, johon liittyy lähikontaktia (esimerkiksi taistelulajeista), neuvotaan luopumaan kuukauden ajaksi, jos on sairastanut rauhaskuumeen.

Ripuli ja oksentelu

Thu, 12 Jan 2012 20:12:28 GMT

Ripulilla tarkoitetaan, että löysiä ulostuksia tulee päivässä yli 10. Oksentelu ja ripuli johtuvat useimmiten viruksen tai harvinaisempien bakteerien aiheuttamasta suolistotulehduksesta.

Oksentamisen yhteydessä voi esiintyä myös vatsakipua ja ja nousta lämpöä. Usein perheessä tai tuttavapiirissä sairastuu useampi. Suurin osa taudeista menee ohi itsestään 36 tunnin sisällä.

Useat eri bakteerit voivat auheuttaa suolistotulehduksen. Kaksi yleistä bakteeria ovat salmonella ja kampylobakteeri. Muut harvinaisemmat bakteerit tarttuvat yleensä ulkomaanmatkoilla.

Salmonellan aiheuttama suolistotulehdus alkaa äkillisesti pahoinvoinnilla, vetisellä ja limaisella ulostuksella, oksentelulla ja vatsakivuilla. Kuume voi nousta 39–40 asteeseen ja häviää muutamassa päivässä.

Kampylobakteerin aiheuttama tulehdus alkaa pari päivää kestävällä huonovointisuudella. Sen jälkeen tulee veristä ripulia, lämpö nousee ja vatsakivut ovat voimakkaita. Kampylobakteeri on yleisimpiä syitä kuumeeseen ja veriseen ripuliin.

Salmonellaa ja kampylobakteeria löytyy kotieläimistä (esim. siipikarjasta, sioista ja vasikoista). Huonosti kypsennetty liha voi siirtää salmonellan ja kampylobakteerin ihmiseen. Kananmunissa voi piillä riski, ja munat kuuluvat usein lämpökäsittelemättömiin ruokiin kuten majoneesiin. Salmonellaa ja kampylobakteeria ei voi nähdä, haistaa eikä maistaa ruoassa. Molempia bakteereita voi välttää, jos huolehtii ruoan oikeasta kypsentämisestä.

Tutkimalla ulosteen lääkäri voi selvittää, onko ripulin aiheuttaja virus, salmonella tai kampylobakteeri. Suurin osa salmonella- ja kampylobakteereista ulosteessa häviää itsestään muutamassa päivässä.

RS-virus

Thu, 12 Jan 2012 20:39:18 GMT

Monet eri virukset voivat aiheuttaa flunssan. Noin 25 % lasten flunssista johtuu RS-viruksesta (RSV). Isommilla lapsilla ja aikuisilla RS-virus johtaa tavalliseen flunssaan, joka paranee itsestään parissa viikossa. Alle 3-vuotiailla lapsilla RS-virus voi kuitenkin aiheuttaa ongelmia; noin puolelle alle 3-vuotiaista lapsista kehittyy keuhkoputkentulehduksen oireita ja hengitys alkaa vinkua.

Aikuisilla ja vanhemmilla lapsilla RSV aiheuttaa yleensä lievän ylempien hengitysteiden infektion, jossa on nuhaa, kurkkukipua ja mahdollisesti lämpöilyä. Pienillä lapsilla ja vanhuksilla RSV voi aiheuttaa vakavan alempien hengitysteiden tulehduksen, keuhkokuumeen tai ilmatiehyiden tulehduksen eli bronkioliitin.

Flunssan tyypillisiä oireita ovat kuume, yskä ja nenän vuotaminen. Flunssa alkaa huonovointisuudella, nuhalla ja nenän tukkoisuudella. Parin päivän sisällä nenä alkaa vuotaa, ja nuhaerite voi myöhemmin muuttua paksuksi ja keltaiseksi. Yskä, aivastelu, kurkkukipu ja kuume ovat tavallisia. Pikkulapsilla kuume voi nousta 40 asteeseen, kun taas isommilla lapsilla ja aikuisilla on vain lievää kuumetta tai ei lainkaan kuumetta.

RSV aiheuttaa Suomessa infektioita erityisesti marras–helmikuussa. Yksittäisiä tapauksia voi kuitenkin esiintyä ympäri vuoden. Suomessa RSV auheuttaa enemmän sairastumisia parittomina vuosina.

Sappikivet

Thu, 12 Jan 2012 20:15:28 GMT

75-vuotiaista naisista kolmasosalla ja miehistä viidesosalla on ollut sappikiviä, mutta onneksi vain puolet heistä saavat oireita. Sappikivet muodostuvat kolesterolista ja kalkista sappirakossa. Sappirakko sijaitsee oikealla ylävatsassa kylkiluiden alla.

Sappikivet voivat oireilla monella tavalla. Yleisin on sappikivitauti, joka voi johtaa sappirakon tulehdukseen (kuumetta) tai siihen, että bilirubiini-ainetta pääsee vereen liikaa (keltaisuus). Sappikivien yhteydessä voi ilmetä vatsakipuja, kuumetta ja ihon sekä silmien keltaisuutta.

Tyypillisesti sappikivitauti ilmenee kipuina vatsan yläosassa kylkiluiden alla oikealla. Monet kertovat, että rasvainen ja savustettu ruoka laukaisee sappikivitaudin. Kipu on jatkuvaa ja painavaa, ja se säteilee ylös oikeaan olkapäähän. Useimmille tulee pahoinvointia ja oksentelua, kun on kipuja. Kivut alkavat yllättäen ja kasvavat voimakkasti tunnin ajan, jonka jälkeen ne lieventyvät. Sitten sappikivitauti onkin ohi sillä kertaa. Jos kuitenkin on kerran saanut taudin, on olemassa riski saada se uudelleen.

Aina sappikivitauti ei mene ohi itsestään, ja lisätautina voi tulla sappirakon tulehdus. Sappirakon tulehdus alkaa kuten sappikivitauti, mutta sen sijaan, että se laantuisi muutamassa tunnissa, kivut jatkuvat useita päiviä ja lisäksi nousee kuume. Jos tulehdusta ei hoideta, tulee todella sairaaksi, ja pahimmassa tapauksessa tila on hengenvaarallinen.

Toinen lisätauti on bilirubiini-aineen liika pääsy vereen. Jos näin käy, tulee vatsakipuja, kuumetta ja iho sekä silmät värjäytyvät keltaisiksi. Keltainen väri johtuu bilirubiini-aineen liiallisesta määrästä veressä, ja se näkyy selkeiten silmissä, kun valkuainen värjäytyy keltaiseksi. Kivut ovat sappirakossa ja lokalisoituneet vatsan yläosaan oikealle kylkiluiden alle. Kuume johtuu sappirakon tulehduksesta.

Sisäsynnytintulehdukset

Thu, 12 Jan 2012 20:48:02 GMT

Sisäsynnytintulehduksia esiintyy tavallisimmin alle 30-vuotiailla naisilla. Sairautta aiheuttavat erilaiset bakteerit, jotka leviävät emättimestä kohtuun ja munanjohtimiin ja aiheuttavat tulehduksen. Kylmyyden vaikutusta sisäsynnytintulehduksen syntyyn ei ole koskaan todistettu.

On olemassa kahdenlaisia sisäsynnytintulehduksia: abortin tai synnytyksen jälkeen saattaa syntyä tulehdus, kun bakteerit pääsevät kohtuun ja munanjohtimiin, kun taas klamydia-bakteeri taas tarttuu suojaamattomassa yhdynnässä. Sisäsynnytintulehdus voi aiheuttaa lapsettomuutta, kroonisia alavatsakipuja tai kohdunulkoisen raskauden. Sen vuoksi on tärkeää sekä ennaltaehkäistä että hoitaa sisäsynnytintulehdukset.

Abortin tai synnytyksen jälkeen tarttuva sisäsynnytintulehdus ilmenee kipuina alavatsassa navan alla. Kipuja on yleensä molemmilla puolilla vatsaa. Kivut pahenevat, kun joku painaa vatsaa tai jos hyppii. Kipujen lisäksi on kuumetta ja runsasta, pahanhajuista vuotoa emättimestä. Useimpien olo on hyvin sairas, ja he makaavat sängyn pohjalla.

Klamydian aiheuttama sisäsynnytintulehdus voi näyttäytyä eri tavoin. Se voi olla täysin oireeton, mutta voi myös saada pahoja alavatsakipuja ja korkean kuumeen. Monet eivät huomaa lainkaan, että heillä on klamydian aiheuttama sisäsynnytintulehdus. Jotkut naiset valittavat, että valkovuoto on lisääntynyt, vessassa pitää käydä useammin ja virtsaaminen kirvelee. Tuhruvuoto ja verenvuoto yhdynnän aikana voi myös olla merkki klamydiasta. Lopulta klamydian aiheuttama sisäsynnytintulehdus voi ilmetä voimakkaina kipuina alavatsassa ja korkeana kuumeena.

On siis kaksi tilannetta, joissa naisilla on erityisen suuri riski sairastua sisäsynnytintulehdukseen: heti abortin tai synnytyksen jälkeen, tai jos on yhdynnässä vaihtuvien partnereiden kanssa ilman kondomia.

Sivuontelotulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:06:10 GMT

Sivuontelot ovat ilmatäytteisiä onteloita silmien ympärillä ja yläleukaluussa. Sivuonteloiden ja nenän välillä on yhteys, joka varmistaa liman siirtymisen sivuonteloista nenään.

Kun sairastut flunssaan, nenän limakalvot turpoavat ja nenän ja sivuonteloiden välinen yhteys tukkeutuu. Tästä voi johtua paineen tunne sivuonteloissa. Tälläistä oiretta ei hoideta antibiooteilla.

Oikea sivuontelotulehdus syntyy, kun nenän bakteerit leviävät sivuonteloihin. Tyypillisesti silmien ja yläleuan ympärillä on painavaa kipua. Painava kipu pahenee, jos taivutat itseäsi eteenpäin ja olet pää alaspäin. Paksu, verinen erite nenästä on yleistä. Usein hajut ja maut muuttuvat, ruoka haisee mädältä ja maistuu makealta ja ällöttävältä.

Voi olla vaikea määrittellä, johtuuko paineen tunne tavallisesta flunssasta vai onko se bakteerien aiheuttama. Lääkäri voi tutkia, tarvitsetko antibiootteja. Antibiootit auttavat vain bakteerien aiheuttamaan tulehdukseen.

Umpilisäkkeen tulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:08:05 GMT

Umpilisäke on pienikokoinen, paksusuoleen kiinnittynyt umpipussi. Se sijaitsee vatsan oikealla puolella navan alapuolella. Pituudeltaan se on noin 10 cm ja leveydeltään tavallisimmin 1 cm. Umpilisäkkeen toiminnallista tehtävää ei tunneta.

Umpilisäkkeen tulehdus on yleinen vatsakipujen aiheuttaja. Umpilisäkkeen tulehdusta esiintyy erityisesti 20–30-vuotiailla, mutta sitä voi esiintyä kaikenikäisillä.

Umpilisäkkeen tulehdus on tavallinen syy vatsakipuihin. Yleisimmät oireet umpisuolen tulehduksessa ovat vatsakivut, pahoinvointi ja mahdollinen oksentaminen sekä kuume. Vatsakipu alkaa ylävatsalta tai navan yläpuolelta ja siirtyy vähitellen navan alapuolelle ja oikealle alavatsaan. Kivut ovat jatkuvia ja ne voimistuvat liikkuessa. Saatat voida hyvin maatessasi sängyllä, mutta kun nouset jalkeille, kivut voimistuvat.

Sairaus alkaa usein ilman kuumetta. Sen jälkeen puolelle sairastuneista nousee lämpö 37,6–38,5 asteen lämpö, mutta joka kolmannelle ei nouse lainkaan kuumetta. Joillekin nousee helpommin lämpö, kuun taas toisille ei lainkaan. Umpilisäkkeen tulehdus aiheuttaa hyvin harvoin lämmön kohoamisen yli 39,5 asteeseen.

Tyypillisesti sinua sattuu, jos painat vatsaasi navan alapuolelta oikealta. Useimpia sattuu myös silloin, kun he yskivät.

Umpilisäkkeen tulehduksen diagnosoiminen on vaikeaa – myös lääkäreille. Puolelle niistä, jotka operoidaan lääkärin määräyksestä (lääkäri on sitä mieltä, että kyseessä on umpilisäkkeen tulehdus), tehdään turha leikkaus. Vatsakivuille on tällöin olemassa jokin muu syy.

Tulehtunut umpilisäke saattaa puhjeta näppylän tai paiseen tavoin, jolloin paksu märkä valuu ulos. Umpilisäkkeen puhjetessa vatsakivut voimistuvat ja kuume kohoaa 38,5–39 asteeseen. Kun umpilisäkkeestä valuu märkää, riskinä on, että tulehdus leviää vatsan sisällä. Jos näin tapahtuu, kuume jatkaa kohoamistaan, vatsakivut voimistuvat ja potilas tuntee itsensä vakavasti sairaaksi. Haluat vain maata sängyssä, puhuminen tuottaa vaikeuksia ja tunnet, että olet pyörtymäisilläsi.

Jos lääkäri epäilee umpilisäkkeen tulehdusta, leikkaus on tehtävä mahdollisimman nopeasti. Leikkauksessa umpilisäke poistetaan, ja leikkauksesta seuraa erittäin harvoin jälkisairauksia. Alle 3 % leikatuista saa tulehduksen leikkaushaavaan tai vatsaan.

Virtsatiekivet

Thu, 12 Jan 2012 20:44:08 GMT

Virtsatiekivet eli munuaiskivet ovat hyvin yleisiä, yleisempiä kuin esimerkiksi sappikivet tai umpilisäkkeen tulehdus. Sairaus iskee miehiin kolme kertaa tavallisemmin kuin naisiin. Virtsatiekiviä on eniten 30–40-vuotiailla, mutta niitä esiintyy kaikissa ikäluokissa.

Virtsatiekivet muodostuvat kalkista ja suoloista, joita on normaalisti virtsassa. Tietyissä olosuhteissa kalkki ja suolat kuitenkin saostuvat kiinteiksi kappaleiksi, kiviksi. Munuaiskiviä voi olla munuaisaltaassa, virtsajohtimissa, virtsarakossa tai virtsaputkessa.

Virtsatiekivet ilmenevät pääasiassa kipuina. Kivut riippuvat siitä, missä kivet ovat. Jos munuaiskivet ovat munuaisaltaassa, kivut lokalisoituvat alaselkään tai kylkeen. Jos kiviä on virtsajohtimissa, kivut ovat alavatsassa ja säteilevät alas sukupuolielimiin. Kivi virtsarakossa ilmenee virtsaamisen äkillisenä pysähdyksenä, koska kivi tukkii virtsatien. Kun kivi on virtsaputkessa, kipuja on sukupuolielimissä.

Kivut tulevat nopeasti, ovat hyvin voimakkaita ja jatkuvia. Kipuja on puolesta tunnista muutamaan tuntiin, mutta harvoissa tapauksissa ne voivat kestää puolipäivää tai vuorokauden.

Kipujen yhteydessä voi olla myös pahoinvointia ja oksentelua. Virtsatiekivikohtauksessa potilas on kärsivä ja huolestunut. Monet taivuttelevat kehoaan toivoen löytävänsä asennon, joka helpottaa kipuja. Joskus harvemmin verta voi nähdä paljain silmin virtsassa.

Virtsatiekivet voivat pysäyttää virtsan kulun munuaisista ulos, ja siksi virtsaa kerääntyy munuaiskiven yläpuolelle. Jos näin on yli 2 viikkoa, munuainen vahingoittuu, koska virtsa painaa sitä. Onneksi suurin osa virtsatiekivistä on niin pieniä, että ne tulevat ulos virtsan mukana. Kun kivi on tullut ulos, on terve. On kuitenkin todettu, kerran munuaiskiviä saaneella olevan suuri riski saada niitä uudelleen.

Pelätty virtsatiekivien jälkitauti on virtsatieinfektio. Kun kivitautiin liittyy virtsatieinfektio, potilaalle nousee korkea kuume ja saa vilunväristyksiä. Lisäksi tulevat aiemmin mainitut virtsatiekivioireet. Tulehdus lisää munuaisten vaurioitumisriskiä.

Virtsatietulehdus

Thu, 12 Jan 2012 20:07:12 GMT

Virtsatietulehdus on hyvin tavallinen tauti. Raskaana olevat naiset, joilla on alas laskeutunut kohtu, sekä nuoret naiset ovat erityisen alttiita saamaan tartunnan. Nuoret naiset saavat toisinaan virtsatietulehduksen yhdynnän jälkeen. Virtsatietulehdus on myös tavallinen miehillä, joilla on suurentunut eturauhanen.

Tavallisia oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kova kirvely virtsatessa, alavatsakivut ja tuntemus siitä, ettei rakko tyhjene kunnolla. Virtsa voi olla pahanhajuista ja veristä. Tavallisessa virtsatietulehduksessa ei nouse kuume.

Virtsatietulehdus voi kehittyä munuaistulehdukseksi. Munuaistulehduksessa on vakavasti sairas, saa vilunväristyksiä, pahoinvointia ja oksentaa. Kuume nousee 39-40 asteeseen ja on kylki- tai selkäkipuja.